Siltojen polku

Olenko kulkenut liian kauas

tältä sillalta tuonne sillalle

voinko enää kääntyä

palata korjaamaan virheitäni

olemaan jotain muuta.

Olenko kuullut liian monta tarinaa

Leiritulien liekehtivässä valossa.

Tarinoiden loppukohtaukset ovat selvillä

ennen kuin ensimmäisiä sanoja kerrotaan

virtaavat veripisarat kohisevat suonissa

ennen kuin tarina saavuttaa jännittävimmän kohtansa.

Olenko kulkenut yhden sillan liikaa

päätynyt kulkemaan sokeana pimeässä tunnelissa

Odotanko ovea vai tiiliseinää

jo kerrottuja tarinoita

vai uusia alkuja.

Toivo

Toivo

Hauras kuin ohut jääikkuna

Joka yhdestä kosketuksesta voi pirstoutua

Särkyä kuin kaunis unelma totuuden kohdatessa

Yhtä totta kuin ritarit saduissa

uljaat ratsut vierellään

Hento kuin keijukaisen siiven isku

tai ranteessa helisevät timantit

Yhtä kirkas kuin valkoinen pakkanen

Auringon viimeinen säde siipien kärjissä

Sininen hetki ennen pimeää

Kesän tyttö talven tyttö

Kesän tyttö

auringon lapsi.

Kasteisten metsien ja

avosoiden kasvatti

kultaisilla sammalmättäillä syntynyt

lähteiden kirkkailla vesillä ja

makeilla mustikoilla ravittu.

Kesän tyttö

Talven kuuraan rakastunut.

Pakkasöiden sokaisema

valkoisen unelman helmaan takertunut

hautautunut timantteihin

kauniiden lumitähtien sekaan.

Huurteisten puiden varjossa

aamuauringon kajossa

tyttö lepää lumipatjalla

katselee tammikuun kuulasta taivasta

lumihiutaleita pipossa.

Kohmeiset puut soittavat heleää sävelmää

aurinko tanssii tahdissa

hiljainen metsä herää eloon

Tyttö vaipuu uneen

lumisade lakkaa.

nspiraationa runotorstain haaste Talven taidetta.