28.10.2014

läpinäkyvä





Tanssi oli kuin
tuulen ja auringon kilpailua tyhjällä parketilla
kartanon ikkunoista loistivat valon säteet
läpäisivät valkoisen mekon
liukuvien askelten tahdissa helmat kuohuivat

kuin vesipisarat jotka purjehtivat hallitsemattomina
 aavemaisena mannerten yli
peittäen alleen metsät pellot joet sillat

Tanssijan vartalo heijastui seinistä
niin että sen saattoi nähdä jos oli tarkka
silmänräpäyksen verran

ja avaruuden tuolla puolen se lähetettiin
tähtien mukana sateenkaaren aarteeksi

Ja joka hetki sen jälkeen mietittiin
minne katosivat muistot joita niin tarkoin vaalimme
ja pidimme suljettuina lukollisissa kätköissä.



inspiraationa runotorstain haaste läpinäkyvä