Tälle sivulle on koottu aikaisempien runotorstaiden haastevastauksia,
pääosin ilman niihin liittyviä kuvia.
Uudemmat haastevastaukset löytyvät täältä.
uusia haasteita joka viikko tarjoaa runotorstai.
Uudemmat haastevastaukset löytyvät täältä.
uusia haasteita joka viikko tarjoaa runotorstai.
Näen usein outoa unta.
Unessani ovia suljen,
monta ovea peräkkäin.
Outoja ovia.
Jokaisen yksitellen,
lukitsen.
Kuin labyrintin sisälle,
sen keskelle,
ovien kautta kuljen sinne.
Suljen itseni,
oven taakse,
napsautan sen lukkoon.
Haaste:
Oudoilla ovilla.
Lainaus
Laila Hirvisaaren romaanin nimestä; Vierailla poluilla, oudoilla ovilla.
Tämä
tunne voimistuu vain.
Viisi
kuukautta sitten,
sydämeni
hyppelehti kuin perhonen,
oli
valmis karkaamaan,
ei
uskaltanut jäädä paikalleen.
Nyt
sydämeni pysyy paikallaan,
tuntien
joka hetken,
sulaen
kosketuksesta,
hipaisustakin.
On
valmis luottamaan.
Haaste: Tunne
Näen
itseni silmistäsi,
olen
parempi sinun silmin,
sinun
katseesi tekee minusta
sellaisen
kuin haluaisin olla.
Kun
et katso,
näen
sinut joka paikassa,
katsomassa.
Minne
tahansa menenkin,
muistan
missä kohdassa olit ja katselit.
Minä
olen sinun ja
sinä
olet minun heijastukseni.
Haaste: Heijastuksia
Rakkauden
kieli,
rakkaus
on sen maussa,
kun
sanat eivät riitä.
Kielletty
nautinto,
yksin
yössä varastettu.
Suussa
sulavan ihana,
kielenpäällä
pehmeä.
Rikottuna
pirstaleinen,
palaset
eivät sovi yhteen.
Rikkoutuu
napsahtaen,
ääni
jää soimaan huoneeseen.
Tinakuori
ei ole ehjä,
salaisuus
paljastunut,
toiveen
täyttänyt.
Haluan,
janoan,
vain
vähän kerrallaan,
pieninä
palasina.
Se
on houkutus,
ikuinen
rakkaus.
Haaste:Suklaa
Punaista,
sinistä, vihreää, keltaista.
Saippuakupla
ilmassa,
voisinpa
lentää kuin se,
vapaana,
ilmavirran
vietävänä.
Punaista,
sinistä, vihreää, keltaista.
Värikkäitä
vanhoja autoja,
etupenkille
kuvittelen itseni,
ratin
taakse,
haistan
nahkapenkin tuoksun.
Punaista,
sinistä, vihreää, keltaista.
Haluaisin
olla juuri tuo,
tuo
ilmapallo joka on kukan muotoinen,
keltainen
naama punaisilla siivillä,
lentäisin
tuulessa,
olisin
juureton.
Haluan
jokaista väriä,
metrilakua
makeaa,
punaista,
sinistä, vihreää, keltaista.
Haaste: Värit
Tässä
on kaikki mitä minulla on,
ajatukset,
sanat ja teot.
Ne
ovat täysin omiani,
niitä
ei voi kukaan viedä,
olen
ainoa joka niitä voi hallita.
Tässä
on kaikki mitä minulla on,
ajatukset,
sanat ja teot,
ne
tekevät minusta minut.
Olen
tässä,
ajattelin
olevani,
ja
nyt olen.
Haaste: Tässä
Tiedän
jokaisen värisi vivahteen,
säteen
ja kokonaispituuden.
Luulen
tietäväni myös
kauneutesi
pinta-alan,
tilavuudenkin.
Tuoksuistasi
muodostuu mahdoton yhtälö.
Olet
laskujeni lopputulos,
elämänlähteestä
heijastuva säde.
Rakkauden
mitta,
rajaton
matematiikka.
Haaste:Säde
Aurinko teki sillan mereen,
yli sen me kävelimme,
saareen,
joka kauneudellaan sokaisi
meidät.
Aurinko laski,
viimeiset säteet valaisivat
siltamme,
kunnes se hiljaa haihtui
pois,
saari pimeni valomme
ympärillä.
Väsyneenä aurinko teki
sopimuksen kuun kanssa,
kuu voisi loistaa sillan,
meille polun takaisin,
pois saarelta.
Kuu nousi riemastuneena
taivaalle,
tanssi taivaan parketilla,
paistatteli valon tuomassa
suosiossa.
Silta syntyi säde säteeltä,
saarelta vastarannan
hiekoille asti.
Runon inspiraationa toimi
teksti Merja Otavan nuortenkirjasta Priska.
Vuonna1959 ilmestynyt kirja oli erittäin suosittu.
"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän
päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne
oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli
täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin
lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä
olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli
hiljainen." Merja Otava, Priska (1959;
WSOY 2001 : 5.)
Nukuin pitkään,
syvää karhun talviunta.
Aurinko on sulattanut ovensuun,
valonsäteet osuvat pölyisiin oksiin,
saavat ne vihertämään,
ojennan kädet valoa kohti.
On siis kevät,
aurinko on herättänyt minut.
Olen voimakkaampi kuin koskaan.
Haaste:On siis kevät
Sinulla
on hento varsi,
ehkä
terävät piikitkin.
Terälehtesi
tuoksuu,
tai
sitten ne ovat vain kirkkaan keltaiset,
ehkä
puhtaan valkoiset.
Haluaisin
poimia sinut,
viedä
maljakkoon.
Mutta
olet kauneimmillasi juuri siinä,
en halua
tukahduttaa sinua,
kuihduttaa
haurasta varttasi,
lukita
sinua kotiini.
Olet
liian kaunis.
Haaste:Kasvit
Terälehtiä
rämeillä ja korvissa
kukkii metsän suojassa
pienet kukat
Haaste:Runolehti