vastakohta

Oranssilla taivaalla
sumuisella aavikolla
kelluu musta kuu.

Raskaat yöpanssarit
tummat rautakourat
kuoleman kylväjät.

Rikkaat soinnut
marssivat tulisoihdut
kultaisilla dyyneillä.

Kuluneiden lattialautojen
alla elämän unikuori
viimeinen viulukonsertto.

inspiraationa runotorstain haaste vastakohta

sumuinen hetki

Puukkoja katseessasi 

Höyhenen kevyet hetket

rikkomassa jäätä

perunanuijalla

märkien puunpalojen

vajotessa syvyyksiin.

Lahoavalla lattialla

tuulen kuljettajat

puhaltavat sumuhiukkaset

syviin silmiisi.

Kuin aavistuksen ovella

kohtaisi ennustajan

Sinä sanot sen

mitä en halua kuulla.

inspiraationa runotorstain haaste hetki

 

läpinäkyvä

Tanssi oli kuin

tuulen ja auringon kilpailua tyhjällä parketilla

kartanon ikkunoista loistivat valon säteet

läpäisivät valkoisen mekon

liukuvien askelten tahdissa helmat kuohuivat

kuin vesipisarat jotka purjehtivat hallitsemattomina

 aavemaisena mannerten yli

peittäen alleen metsät pellot joet sillat

Tanssijan vartalo heijastui seinistä

niin että sen saattoi nähdä jos oli tarkka

silmänräpäyksen verran

ja avaruuden tuolla puolen se lähetettiin

tähtien mukana sateenkaaren aarteeksi

Ja joka hetki sen jälkeen mietittiin

minne katosivat muistot joita niin tarkoin vaalimme

ja pidimme suljettuina lukollisissa kätköissä.

inspiraationa runotorstain haaste läpinäkyvä