Tanssi oli kuin
tuulen ja auringon kilpailua tyhjällä
parketilla
kartanon ikkunoista loistivat valon säteet
läpäisivät valkoisen mekon
liukuvien askelten tahdissa helmat kuohuivat
kuin vesipisarat jotka purjehtivat hallitsemattomina
aavemaisena mannerten yli
peittäen alleen metsät pellot joet sillat
Tanssijan vartalo heijastui seinistä
niin että sen saattoi nähdä jos oli tarkka
silmänräpäyksen verran
ja avaruuden tuolla puolen se lähetettiin
tähtien mukana sateenkaaren aarteeksi
Ja joka hetki sen jälkeen mietittiin
minne katosivat muistot joita niin tarkoin
vaalimme
ja pidimme suljettuina lukollisissa
kätköissä.
inspiraationa runotorstain haaste läpinäkyvä