lasiruudut

Lasiruutujen takaa näkyy sininen taivas,

metsän takaa kullan keltainen kauramaa.

Keskeltä kultaa löydän villikauran korren valkean.

Hevonen katsoo kysyvästi ja ihmettelen

Miksi sen silmät on niin tummat kuin rajan takana välkkyvä meri.

Voisinpa ratsastaa rajan taakse,

läpi hiljaisen metsän

yli kultapeltojen kauas merten taa.

Unelmat lentävät kohti

ohi pölyisen ikkunan ja

lasiruudut kuiskaavat totuuden.

Inspiraationa runotorstain tekstihaaste:

"Lapsuus, villikaura. Syvä  aavistusten metsä.
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.
Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät.
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.
Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.
Joku laskee jalkansa metsän sydämelle.
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii."

 (Eeva-Liisa Manner,1971)